Tarina vielä ennen kuvia.

 Mies: paska työpäivä, paska viikko, paska vuosi. Lähtee töistä ovet paukkuen, vain palatakseen maanantaina takaisin. 

Nainen: yhtiön johtaja jakkupuvussaan. Toisen suuren firman vierailu menossa. Mielistelee, tekohymyä, tekonaurahduksia kuluneille sutkautuksille. 

Vieraat poistuvat, nainen avaa suorienhousujen vyönsä ja istahtaa pöytänsä taakse. Huokaisee.

Mies: saapuu tyhjään kotiinsa lähiössä. Vilkaisee jääkaappiin, ottaa einespizzan sijasta oluen. 

Kolmannen oluen kuluessa laittaa musiikin soimaan. 

Nainen: allekirjoittaa viimeisiä päivän papereita, sen jälkeen toivottaa hyvät viikonloput papereita odottavalle sihteerilleen. Sen jälkeen poistuu hissillä talon kellarissa olevalle parkkipaikalle. Ajaa kotiinsa arvoalueella sijaitsevaan talollensa.

Mies: lisää äänenvoimakkuutta viidennen oluen jälkeen. Jostain kuuluu koputusta. Vähän vielä kovemmalle. Tuijottaa ja nyppii pullon etikettiä ajatuksissaan. Pieni hiprakka alkaa tuntua. 

Nainen: saapuu kotiinsa, toteaa miehensä auton olevan poissa. Mutta selkeästi vaatteet on käyty vaihtamassa kiireellä. Samantien nainen lajittelee miehensä likapyykin, sitten ottaa kylmäkaapista salaatin ja pulloveden.

Mietteliäänä nainen katselee ikkunasta pensasaitaansa. Nainen keskeyttää ateriansa, avaakin viinipullon ja siirtyy sohvalle.

Mieheltä tulee viesti että tänäänkin menee myöhään, älä valvo odottamassa.

“Ihan kuin joskus olisin odottanut” nainen miettii.

Kahden lasillisen jälkeen nainen siirtyy juomaan suoraan pullosta, ensin ajatuksissaan ja sitten toteaa että meneehän tämä näinkin. “Lienen juonut suoraan pullosta teini-iässä” nainen miettii ja naurahtaa ääneen.

Mies: laittaa viestiä parille kaverille ja kyselee illan rientoja, mutta molemmat kertovat viettävänsä aikansa perheen parissa, kun on ne synttäritkin Lauantaina toisen kuopuksella.

Paskat, ajattelee mies. Silti alkaa katselemaan vähän parempaa yllensä, joka tässä tapauksessa tarkoittaa puhtaat, ehkä vähän rock suuntaiset farkut, T- paita, jossa ei ole metallibändin logoa. Toki mies hetken miettii paitavalintaa, mutta uskoo flaksin käyvän paremmin kuvattomalla paidalla. Taakse vetäytynyt hiusraja ja Slayer paita ei pakosta ole se luotettavinta kuvaa antava.

Nainen: puoli pulloa viiniä juotuaan miettii käyvänsä suihkussa ja sen jälkeen peti kutsuu raskaan viikon jälkeen. Mutta suihkusta tultuaan, tuijottaa peilikuvaansa alasti. Joku ajatuksen häivähdys tai mikä lienee, saa naisen istuutumaan peilipöydän ääreen ja alkamaan laittautua. Kiva meikki, ei niin vahva ja kerrankin, ei niin virallinen kesämekko.

Peilistä vielä lopputulosta katsellessaan, tilaa taksin ja suuntana keskusta.

Mies: “tästäpä näppärästi lähibaariin, seuraavaan kortteliin” suunnittelee mies.

Avaimet,lompakko ja puhelin varmistettu ja matkaan.

Lähestyessään baarin sisäänkäyntiä, miestä alkaa arveluttamaan. “Täällä on samat naamat joka kerta, ei tuolla kyllä flaksi käy” 

Mies suuntaakin baarin ohi, keskustaan.

Keskustassa on yksi The Terassi, johon suuntaa yleensä lähes kaikki. Paikka jossa yhteiskuntaluokat unohtuu ja kaikki on lähes tasavertaisia. 

Paitsi portsari. Hän on kaikkien yläpuolella.

Portsari ja mies vaihtavat pari sanaa ja mies toivotetaan tervetulleeksi. 

Nainen: saapuu seurapiiri yökerhon ovelle ja miettii, onkohan tuonne näin tavallisessa kesämekossa asiaa… toisaalta, kaunis kesäilta, miksi viettää sitä sisällä, onhan meillä The Terassi, sinne suunta siis.

Hetken kuluttua nainen vaihtaa kohteliaat tervehdykset saman portsarin kanssa, kuin mies aiemmin, hakee tiskiltä itselleen epätyypillisesti oluen, toki myös lasi vettä.

Ilta etenee, ihmiset humaltuvat ja kaikilla on mukavaa.

Mutta illan mittaan nainen sekä mies miettivät elämäänsä. 

Mies miettii yksin eloaan. Ei ainoatakaan pidempää parisuhdetta, ainoat pysyneet asiat, työpaikka ja yksinäisyys. Ei edes hukattuja valttikortteja suomalaiseen tapaan, koska ei niitä valttikortteja koskaan ollutkaan.

Nainen miettii yksinäistä avioliittoaan. Pelkkää kulissia. Ei sillä, mies kohtelee hyvin, ei vain ole useinkaan kotona. Toisaalta uranaisena nainen on myös paljon poissa. Mutta yksinäisyys kalvaa etenkin tänä kesäisenä iltana.

Mutta pääosin ilta on mukava, lukuunottamatta näitä ajatuksen harhailuja. 

Ilta lähenee loppuaan, tai oikeastaan jo aamuyö. Yö on lämmin ja valoisa, kuin näillä leveysasteilla on tapana kesäaikaan 

Väki alkaa poistua ja loputkin, kun kaiken yläpuolella oleva portsari näin kehottaa. Toki ystävällisesti.

Mies: “Ei tästä montaa korttelia kotiin ole, mutta nappaampa tuon taksin” ajattelee mies ja avaa taksin takaoven. Mutta samassa ovesta pujahtaa sisään kesämekkoinen nainen, selkeästi bättre folk. 

“Hop,hop, hop nainen”, huudahtaa mies, “näin tämän ensin”

“Mutta minä ehdin sisään ensin” huudahtaa nainen takaisin.

“Paskat” ajattelee mies jälleen ja istuu myös taksiin ja sanoo osoitteensa. “Menkööt nainen mihin haluaa sitten”

Nainen: Katselee ympärilleen, taksia etsien. “Onko tuo ainoa taksi, jota kohti tuo kulahtaneen näköinen rokkitähti on menossa?” Miettii nainen.

Nainen ottaa hetken mielijohteesta muutaman juoksuaskeleen, hyppää taksiin juuri kun mies on avaamassa ovea. Mies sanoo jotain vastalauseeksi, mutta istuu viereen ja sanoo osoitteensa.

Lyhyen matkan aikana, toki hieman humalassa, nainen katsoo miestä ja miettii, “ei se hullumman näköinen olekaan, aika söpö, vaikkakin hieman elämään eksyneen oloinen”

Mies: tuijottaa taksin ikkunasta tyhjyyteen, huomatakseen lasin heijastuksesta tuijottavan naisen. Mutta ei suo sille enempää ajatusta.

Taksi saapuu osoitteeseen ja mies maksaa taksinsa ja kapuaa ulos. 

Yllätykseksi nainen kapuaa perässä ja taksin lähtiessä tuijottavat toisiaan lähietäisyydeltä.

“Asutkos jossain lähettyvillä?” Kysyy mies, vilkaisten ympärilleen miettien “ei kyllä asu”.

Nainen myös vilkaisee ympärilleen ja hieman nenää nyrpistäen toteaa että en. 

“Jaaha, mitähän neiti sitten mahtoi ajatella?” Kysyy mies.

Johon nainen toteaa, ettei tiedä oikein itsekään.

“Tilaan sulle uuden taksin ja odottelen sitä sun kanssa tässä” sanoo mies kaivaen puhelintaan.

Miehen näppäilessä numeroa, nainen pysäyttää miehen käden, “ei, älä soita, tulen sun luo, ellei siellä ole vihaista vaimoa odottamassa” 

Toki nainen oli huomannut ettei miehellä ainakaan sormusta ole, ei edes painaumaa tai raitaa sormessa. 

Hieman empien mies lupaa naiselle yösijan sohvalla, toteaa vain että älä välitä sotkusta.

Vaikka mies lähti liikenteeseen flaksi mielessä, niin tämä nainen ei ollut ollenkaan hänen tyyppiään ja jokin kertoi, että tämä ei ole se kerta kun hypätään sänkyyn suoraan.

Asuntoon saavuttaessa nainen suuntasi suoraan sohvalle pitkälleen ja sulki silmänsä. Mies nakkasi viltin naisen päälle ja mietti, eiköhän se tuossa pärjää, suunnaten itse makuuhuoneeseensa.

Juuri kun mies oli saamassa unesta kiinni, makuuhuoneen ovi kävi ja nainen kömpi viltteineen miehen viereen. “Anteeksi, tuli kylmä. Tai jotain, ihan sama” toteaa nainen.

“Selvä, nuku nyt” toteaa mies ja huokaisee mielessään.

Ihana hiljaisuus.

“Ootko yksinäinen” kysyy nainen yhtäkkiä. 

Hieman säpsähtäen mies hukkaa taas unensa “mitä helvettiä?”

“Niin, ootko yksin vai yksinäinen?” Nainen jatkaa.

“Oletko psykiatri vai mikä sua vaivaa?” Kysyy mies

“Ei, olen vain yksinäinen” toteaa nainen.

“Olen pahoillani” sanoo mies ja sulkee silmänsä.

Yhtäkkiä mies huokaisee syvään: “sun mekko maksaa mun kuukausipalkan, sun sormus maksaa enemmän kuin mun auto, mitä sinä tiedät yksinäisyydestä?”

“Onko mies työmatkalla ja oot niin helvetin yksinäinen, niin yksinäinen että hyppäät duunarin matkaan ja haaveilet villistä yöstä?” Mies jatkaa suunnilleen samaan hengenvetoon.

“Ei, olin vain yksinäinen” toteaa nainen hiljaa, vaikka suutahti tällaisesta kommentista.

“Ei raha ja asema vaikuta yksinäisyyden tunteeseen, ei edes avioliitto” nainen jatkaa hiljaa.

“Vai luuletko että sinun yksinäisyys katoaa, jos laitan sinun tilille satatuhatta euroa? Ja kyllä, yksinäisyys huokuu sinusta kauas” jatkaa nainen yksinpuheluaan, hieman ääni kohoten.

Mies huokaisee: “kyllä, kyllä olen hieman yksin, mutta en kaipaa ketään parempaa kansalaista saarnaamaan asiasta, josta päästään siihen, että mikä tekee susta paremman kansalaisen?”

“En tietääkseni ole näin väittänyt, mutta ilmeisesti sinun alemmuuden tunne näin väittää” nainen vähän ärtyy.

“Oletko koskaan miettinyt, että jos olisit koskaan yrittänyt vähän enemmän, tehnyt jonkun valinnan toisin?” Nainen jatkaa.

“Olen miettinyt ja niin saatanan monesti olenkin miettinyt, mutta ei mulle jaettu sellaisia kortteja, että olisi ollut mahdollista!” Vastaa mies, vielä lievästä humalasta johtuen hieman ärhäkkäästi.

“Ei tässä ole mistään korteista kyse, kyse on asenteesta ja halusta. Ei sinullakaan huonosti mene, on suuri taulu TV, ilmeisesti viimeistä huutoa oleva play station, joka on aikuisella miehellä hieman outoa, vinyylikokoelmakin melkoinen. Pieleen menneet elämänvalinnat on syy, eikä mitkään kortit.” nainen pitää vielä pienen puheen.

“Huomaatko nyt, olet kuin yhteiskunta. Tee näin, älä tee noin, ole oma itsesi, mutta älä noin.

Paljon neuvoja, mutta ei konkreettista apua.” Mies sanoo aavistuksen syyttävästi.

Aamuauringon jo paistaessa huoneeseen, nainen toteaa: “mutta tässä samassa sängyssä me ollaan, yhdessä yksin, jotain kaivaten, rahoistamme riippumatta”