Tarina 2 ennen kuvia

Myöhäinen aamupäivä

Nainen herää säpsähtämällä, hetken miettien olinpaikkaansa. “Ei tämä ainakaan minun makuuhuone ole” ajattelee nainen.

Varovasti nousten istumaan, varoen herättämästä tuntematonta, vieressä nukkuvaa ihmistä.

Housut jalkaan, loput vaatteet kantoon, nopeasti mutta äänettömästi poistuen huoneesta ja asunnosta. Toinen nainen jää nukkumaan tai leikkii nukkuvaa, kuka tietää.

Rappukäytävässä nopea pukeutuminen ja siirtyminen kadun vilinään. 

Sitten jostain takavasemmalta iskee muistikuva, poikaystävä piti tavata The Terassilla.

Pikainen pysähdys vilkaisemaan ulkonäköään näyteikkunan heijastuksesta, “parempaan ei ole nyt aikaa” ajattelee nainen.

Matka jatkuu puolijuoksua ja siellä poikaystävä istuu olutlasin kanssa, ehkä aavistuksen harmistuneena toisen myöhästymisestä.

Nainen tilaa myös lasin olutta ja istuutuu pöytään.

Heidän hetken istuttua hiljaa, mies tokaisee: “sinähän se tuoreelta näytät”

“Anteeksi, heräsin vähän myöhään ja tulin kiireellä” sanoo nainen, hivenen alistuvasti.

“Toivottavasti heräsit yksin” mies jatkaa pientä nälvintää. 

Nainen vain hymähtää ja katselee kadun ihmisvirtaa. Tosin miettien että olisikohan aika kertoa totuus, totuus jonka hän oli itsekin vastikään hyväksynyt. 

Toisaalta mies oli oikeassa, mutta silti väärässä. Aiemmin jo, ilman syytä, mies oli epäillyt pettämisestä. Tällä kertaa syystä, mutta mies ei aavistanutkaan asian laitaa.

“Menehän vessaan korjaamaan meikkisi, eihän sun kanssa kehtaa liikkua” mies jatkaa ärtyneeseen sävyyn.

“Nyt jumalauta turpa kiinni” huutaa nainen

“Oon tarpeeksi kauan katsellut tuota vittuilua, nyt se saa riittää! En herännyt yksin aamulla, heräsin toisen naisen vierestä!” Nainen jatkaa huutaen.

Mies huomaa ihmisten tuijotuksen, joka ei tällä kertaa liity hänen komeuteensa, johon hän on tottunut. 

“Lopeta nyt tuo hysteerisyys ja ole hiljaa” sähähtää mies.

“Sä et mua enää kontrolloi, tämä oli tässä” sanoo nainen rauhallisemmin, silti sekunnin miettien heittääkö oluet miehen päälle.

Mutta nainen juo rauhassa loput oluesta ja poistuu paikalta.

Kulman taakse päästyään nainen alkaa hivenen täristä, eikä tahdo uskoa tapahtunutta. Oikeastaan koko aamun tapahtumia.

Eilisillasta lähtien kaikki tapahtui jotenkin nopeasti ja kuin itsestään. Tätä kaikkea miettiessään, jarrut kirskahtaa ja nainen paiskautuu katuun.

                               2.

Toisaalla samaisena aamupäivänä.

Aurinko paahtaa ikkunasta nukkuvan miehen kasvoihin. Mies kääntyy nyt jo vain puoliunisena, auringon kuumotuksesta johtuen.

Lopuksi syvään huokaisten nousee istumaan sängyn laidalle.

Kahvin keitettyään ja juotuaan mies huomaa lievän krapulan oireiden helpottavan.

Istuu hetken vielä miettien menneitä ja tulevaa.

Mutta tietäen että on sisimmässään päätöksen tehnyt. Olo on helpottunut, kohta vuosia kestänyt tuska loppuu. Lopullisesti.

Mitä miehen menneisyydessä onkaan tapahtunut, se jää meidän mielikuvituksen varaan.

Mies nappaa auton avaimet ja ajatus on selkeä, minne mennä.

Ajaessaan kaupungin keskustan läpi rantaa kohden, nainen ilmestyy kuin tyhjästä auton eteen ja paiskautuu katuun.

“Ei helvetti, mistä tuo nainen ilmestyi” mies ajattelee ensin. Toisena ajatuksena “ ei tämän näin pitänyt mennä”

Mies hyppää autosta ja juoksee kadulla makaavan naisen luo. 

“ Hei, sattuiko pahasti” mies huudahtaa.

Nainen avaa silmänsä ja toteaa “ei tässä mitään” vaikka joka paikkaan sattuu.

Mies etsii puhelintaan soittaakseen ambulanssin ja muistaa että jätti sen kotiinsa, koska ei tule tarvitsemaan sitä enää.

Nainen huomaa tämän ja toteaa, “ ei tässä ambulansseja tarvita, anna kyyti kotiin ja asia on kuitattu”.

Nainen hieman ontuen kävelee autoa kohti ja paikalle kokoontunut väkijoukko alkaa hälvetä.

Mies vielä utelee että onko nainen varma asiastaan.

Nainen kertoo osoitteensa ja mies lähtee kuuliaisesti viemään naista kotiin.

Samalla miettien että pieni mutka matkaan, ei muuta lopputulosta. Päätös on tehty.

Heidän lähestyessä naisen antamaa osoitetta, nainen tokaisee: “ajellaan vielä tovi, en jaksa mennä kotiin”.

Mies huokaisee mielessään, mutta kokee olevansa naiselle velkaa, joten jatkaa ajamista. 

“Minne päin haluat?” Kysyy mies, kun ei itsekään sattuneesta syystä ole kekseliäimmällä päällä.

“Aja vaikka pohjoisen suuntaan” sanoo nainen.

Mies tekee työtä käskettyä, pohjoiseen siis.

Hetken ajettuaan hiljaisuuden vallitessa, nainen kysyy: “ mikä sun nimi on?” 

“Mitä merkitystä nimillä on vai aiotko haastaa oikeuteen?” Mies tokaisee. 

“Lähinnä mietin miten kutsun sinua” nainen toteaa hetken kuluttua.

“Ei tässä kutsumisiin paljon ole enää aikaa” mies mutisee ja nainen vilkaisee miestä epäluuloisesti.

“Aiotko viimeistellä työsi, johon et autolla kyennyt?” Kysyy nainen.

“Älä nyt höpötä” toteaa mies.

Hiljaisuudessa matka jatkuu ja mies alkaa miettimään, josko vois kääntyä ja viedä naisen kotiin. Oma suunnitelma alkas suorastaan kusemaan ajelun vuoksi.

“Käännytään…” mies aloittaa, mutta nainen huudahtaa, “ajetaan tuonne, siellä on ne hiekkasärkät!” 

“Herra Jumala, sinne on toistasataa kilometriä!” Sanoo mies.

“Lonkkaan sattuu, joten etköhän ole sen velkaa” sanoo nainen, hivenen tekovalittavalla äänellä.

Mies vilkaisee naista ja nainen on huomaavinaan suupielen hieman kohoavan ja jostain syystä mies näyttää itsekin yllättyvän tästä.

Matka särkille jatkuu kaurismäkeläisessä hiljaisuudessa. Nainen sytyttää tupakan, mies aikoo kieltää, mutta muistaa että mitä väliä sillä enää on. Mutka matkassa on vain vähän pidempi.

Nainen tuijottaa miestä, arvellen että tätä painaa muukin, kuin häneen autolla törmääminen. Jokin synkkä asia.

“Mihin olit matkalla kun törmäsit minuun?” Kysyy nainen.

“Mitäpä se tähän kuuluu” mies enemmän toteaa kuin kysyy.

Nainen on vain varmempi että kaikki ei olekaan niin hyvin, mutta unohtaa asian kun särkät lähestyvät.

He parkkeeravat auton ja lähtevät kävelemään hiekalle. Lämmin, nyt jo myöhäisiltapäivän aurinko helottaa hiekalle. Voisi luulla että pari on romanttisella kävelyllä rannalla, ellei toinen ontuisi ja toinen laahustaisi alakuloisena.

“Käyn uimassa, tule sinäkin” nainen yllyttää.

“Meinasin käydäkin, ison kiven kanssa” mies ajattelee ja miettii ettei sanonut sitä vain ääneen.

Mutta toteaa ääneen että “mene sinä vain, istun tässä hiekalla”. 

Nainen riisuutui pikkuhoususilleen ja mies miettii ettei hassumpi. “Mitä helvettiä, nämä ajatukset pois, synkät takaisin tilalle!” Mies vähän hämmentyy ajatuksissaan.

Nainen juoksee veteen ja viipyilee.

Samassa lentää hiekkaa miehen niskaan ja toisenkin kerran. Mies pomppaa seisomaan ja huudahtaa “mitä helvettiä sä teet?” 

Ohi kävellyt nuorimies oli tahallaan tai tahattomasti potkaissut hiekkaa miehen päälle. 

“No sori, älä nyt hiilly äijä” sanoo nuorimies.

Mies kimpaantuu ja huutaa: saatana mä olen yksilö ja sinä kuin yhteiskunta, mitä tahansa apua vain pyytää, hiekkaa tulee naamaan ja niskaan!”

Nuorimies nostaa kädet pystyyn ja toteaa vielä “no sori” kävelee pois ja vilkaisee taakseen vielä kummissaan.

Mies istuutuu uudestaan hiekalle vielä tuohtuneena.

Olisiko normaalissa tilanteessa tunteet nousseet näin pintaan vai oliko jokin muuttunut tässä naista kuskatessa? Mene ja tiedä.

Nainen nousi vedestä ja istui miehen viereen aavistuksen väristen. Katseli merelle ja kysyi: “miks aiot tappaa itsesi?”

Kysymys löi miestä naamaan täysin puun takaa, eikä mies saanut änkytystä kummempaa suusta ulos.

“Ehkä sun pitäisi olla varmempi asiasta, jos et saa edes sanaa suusta ulos” toteaa nainen.

Mies on täysin hämillään edelleen, eikä tiedä mitä sanoa.

“Tiedän että mun sanat ei auta, mutta älä tee sitä. Olet hyvä mies, autoit mua paljon tänään, enkä tarkoita että pidit huolta päälleajon jälkeen, vaan tätä kaikkea”.

“Nauti tästä auringonlaskusta nyt mun kanssa” lisää nainen lopuksi.

                                 3.

Kaunis ilta rupeaa aavistuksen viilenemään ja nainen pukee päällensä. Mies nousee hiekalta ja pudistelee housujansa hiekasta.

Hiljaisuuden vallitessa he kävelevät autolle, mies ei niin enää laahusta ja naisen kävelykin alkaa sujua. 

Päästyään takaisin maantielle, mies kysyy yhtäkkiä: “oletko koskaan ajatellut omia elämänarvojasi?”

“Totta kai olen ja uskon että ne ovat vallan hyvät”, “mistä tämä nyt juolahti mieleesi?” nainen vielä kysyy

“Oletko koskaan joutunut todelliseen testiin arvojesi kanssa?” Mies heittää jatkokysymyksen.

“Uskon että jouduin, juuri ennen kuin ajoit ylitseni” miettii nainen

“Vähän törmäsin” sanoo mies ja vilkaisee naista. 

Nainen hymyilee lempeästi ja toteaa: “enköhän selviä”

“Haluatko kertoa, mitä tapahtui aamupäivällä?” Mies kysyy.

“En ole vielä valmis puhumaan siitä, anteeksi” sanoo nainen.

“Se on ihan ok ja ymmärrän” sanoo mies ja vilkaisee naista jälleen.

“ Olen vain miettinyt että ihmisten vakuuttelut omista arvoista on vain pelkkiä yleviä sanoja vailla pohjaa, jos ei ole joutunut todelliseen testiin arvojensa vuoksi” mies jatkaa, enemmän toteamalla kuin paatoksella.

“Olen miettinyt samaa monien asioiden kohdalla, miten ihminen valitsee mitä tukee?” Nainen miettii.

“Maailmassa on useita sotia, miten valitset minkä sodan uhreja tuet, mikä määrittelee, että tämän sodan uhrit on tärkeämpiä, kuin jonkun toisen?” Nainen jatkaa.

“Varmasti yleinen mielipide vaikuttaa asiaan ja mikä on in ihmisten keskuudessa. Toki joku voi valita puolensa altavastaajan puolelle, vaikka tämä puoli olisi syyllinen” mies vastaa.

“Nämä on näitä asioita joilla on helppoa nostaa itsensä jalustalle” toteaa nainen ja tuijottaa ohikiitäviä maisemia.

“Sun kanssa on mukava puhua” nainen katkaisee hiljaisuuden.

Mies nielaisee, ei saa sanottua mitään, miettien että ei ole aikoihin puhunut näin. Kukaan ei ole kuunnellut näin, vaikka on yrittänyt puhua. 

Matka jatkuu hiljaisuudessa, mutta ei missään nimessä painostavassa tai kiusaantuneessa.

Mies vaipuu ajatuksiinsa ja miettii menneisyyttä.

Se alkoi työhön väsymisenä. “Lorvikatarri” mies muistelee ajatelleensa. Sitten alkoi fyysinen väsymys, jotain pientä sairautta koko ajan.

Mies yritti kertoa asiasta tutuilleen, mutta sai vastaansa vain vähättelyä tai ylireagointia. 

Hän päätti olla hiljaa. 

Mies ajatteli ettei hän apua tarvitse, eikä sille työterveyden lääkärille kehtaa mennä sanomaan, ettei työ maistu. Sehän olisi naurettavaa. Mitä töissäkin sanottaisiin.

Työt kasautui, kotityöt kasautui. Yritti mies alkoholiinkiin hukuttaa väsymyksensä, joka vain pahensi asiaa. Mies luki kuinka joku oli saanut ammattiapua, mutta ei keksinyt, kuinka itse saisi. 

Hän oli vanhanliiton mies, jonkun olisi pitänyt tulla kädestä ohjaamaan. 

Viimein tuli se ilta jolloin hän päätti. Humalatilan vuoksi päätös siirtyi aamuun ja sillä reissullahan tässä vielä ollaan.

“Mitä mietit?” Nainen kysyy ja mies havahtuu säpsähtäen. 

“En mitään” sanoo mies.

“Se on varmaan maailman eniten ajateltu asia” toteaa nainen.

“Tämä matka ei jatku ikuisesti, miten sä aiot jatkaa?” Nainen kysyy katsoen miestä.

Mies nielaisee ja saa sanottua hiljaisesti “en tiedä”

Nainen laittaa kätensä miehen käden päälle ja sanoo: “tiedät mitä ajattelen asiasta, mutta en voi päättää sun puolesta. Mutta lupaan auttaa sua eteenpäin jos niin haluat. Sana vain”. 

Miehen täytyy ajaa sivuun, koska ei hallitse enää itseään. Mies lyyhistyy ratin taakse ja antaa kaiken tuskan tulla ulos kyyneleinä.

Nainen pitää kättään miehen olkapäällä, ei enempää eikä vähempää.

Aurinko on jo painunut horisontin taakse ja autoja sujahtaa ohi vain harvakseltaan. 

“Anteeksi” sanoo mies ja niiskaisee.

“Ei hätää” sanoo nainen ja jatkaa: “anna kaiken tuskan tulla ulos vain”

Tovin kuluttua mies huokaisee ja käynnistää taas auton, “jatketaan matkaa, Johan tässä on viivytelty” toteaa mies.

Nainen tuijottaa jälleen ohikiitäviä maisemia ja

Näprää rannekoruaan mietteliäänä. 

“Mulla on ollut monia miehiä” nainen aloittaa hiljaa. “Kenenkään kanssa ei tuntunut oikealta” 

“Aamulla heräsin naisen luota, se oli outoa, mutta tuntui oikealta” nainen jatkoi. “Samaan syssyyn lopetin parisuhteeni”

“Ai, sinulla myös melkoinen vuorokausi takana” toteaa mies. “En oikein osaa sanoa mitään”

“Ei ole tarviskaan” sanoo nainen tuijottaessaan edelleen ikkunasta.

Hetken hiljaisuuden katkaisten nainen kysyy: “vietkö minut nyt kotiin ja jäät hetkeksi?”

Mies on tovin hiljaa, mutta sanoo sitten: tottahan toki. 

Mies pysäköi autonsa kerrostalon eteen kun aurinko on jo nousemassa.

He menevät naisen asuntoon ja mies menee sohvalle ja nainen makuuhuoneeseen.

Toivottavat hyvät yöt ja hiljaisuus laskeutuu.

                              4.

Nainen herää, päivä on jo pitkällä. Nousee ylös ja menee katsomaan, joko mies on herännyt.

Pettyneenä nainen toteaa miehen lähteneen jättämättä viestiä. 

                               5.   

Mies suuntaa autonsa rantaan. Iltapäivä on jo pitkällä ja eilinen reissu tuntuu kropassa lievänä jumina.

Hän jättää autonsa parkkiin, ei lukitse ovia, jättää avaimen virtalukkoon. Ei sillä ole enää väliä.

Mies kävelee laiturille, jota lienee ennen rahtilaivat käyttäneet, miettien vielä eilistä.

Vieraan naisen kanssa vietetty aika sai hänet melkein muuttamaan mielensä, mutta tänään tunne palasi.

Mies istuutuu vieressä olevalle penkille, tuijottaen merelle.

Hän lähti naisen luota herättämättä tätä, ettei tulisi toisiin ajatuksiin. “Ehkä viesti olisi pitänyt jättää” miettii mies.

Hän nousee penkiltä ja kävelee laiturin päähän.

“Tässä on varmasti tarpeeksi syvää” miettii mies ja sulkee silmänsä.

“ Mitä sä duunaat?” Kysyy ääni takaa niin yllättäen että mies meinaa pudota laiturilta säikähdyksestä.

Mies vilkaisee taakseen ja siellä on se eilinen nainen. “Mistä helvetistä se tiesi tänne tulla?” Miettii mies, jopa ärtyneenä. Kuka tietää alitajuisesti helpottuneena.

Mutta toteaa ääneen “jaa, sinä”

“Jep minä” toteaa nainen ja jatkaa: “lopuksi oli aika helppo arvata minne suuntaat, et olisi ensimmäinen joka siitä on hypännyt”

Mies miettii ja sanoo: “totta, melko ennalta arvattava paikka”

“Tuu tänne sieltä, en jaksa huutaa koko ajan” nainen sanoo

Mies tuijottaa vielä suoraan alas mereen ja hetken nainen pelkää että tuli liian myöhään.

“Halusin vain näyttää että välitän oikeasti” nainen joutuu aavistuksen korottaa ääntään merituulen vuoksi.

Mies kääntyy ja menee istumaan takaisin penkille, josta hetki sitten nousi.

Nainen kävelee istumaan viereen.

Aurinko alkaa jo painumaan merenrannan taakse kun he istuvat hiljaisina. Taaskaan hiljaisuus ei ole kiusallinen.

“Tiesitkö että kun haaveilet jostain asiasta kauan, sun aivot alkaa uskomaan että haave on toteutettu?” Kysyy nainen katkaisten miehen ajatukset ja hiljaisuuden.

Mies vilkaisee aavistuksen kummastuneena naista ja kysyy: “mistä sä revit näitä aiheita?”

Vastaten silti: “en tiennyt, enkä tiedä uskonko tuohon, eikö kaikki haaveet silloin olisi turhia?”

“Mutta nehän ovat pääosin turhia” nainen vastaa.

“Vai montako tuntemaasi ihmistä on saavuttanut jotain suurta haaveilemalla?”

“Mutta kyllä silti haaveisiin pitää uskoa” toteaa mies.

“Mitä sitten teit tuolla laiturin päässä” kysyy nainen.

“En haaveile enää mistään” vastaa mies

“Mutta uskot haaveisiin silti” nainen toteaa

“Kyllä uskon” mies sanoo ehkä hieman ärtyisesti.

“No hyvä, pieni keittiöpsykologi minussa sanoo että se voisi olla hyvä alku” nainen sanoo ehkä vähän arasti.

Tovin vielä istuttuaan nainen kysyy: “tulisitko mun luokse vielä yöksi, uskon että kumpikaan ei halua olla yksin?”

Mies miettii ja toteaa: “no, tilanne meni vähän ohi jo ja mulla on kotiavaimet kotona”

Mitäpä mies olisi alkuperäisen suunnitelman mukaan enää kotiavaimella tehnyt, samoin kuin jätti puhelimen lähtiessään.

“ Lähdetään vain, alkaa olla vähän koleakin” lisää mies perään.

He kävelevät miehen autolle kuin kuka tahansa pariskunta. Auto on vielä paikallaan, vaikka avaimet jäivät virtalukkoon.

Molempien istuuduttua autoon, mies heittää: “uskotko salaliittoteorioihin?”

Naisen vuoro vilkaista miestä ja pienen mietinnän jälkeen toteaa että “en” mutta jatkaa jatkokysymyksellä: “mites itse?”

“Kyllä jonkin verran” toteaa mies.

Nainen miettii tovin ja aloittaa: “ mietippä. Kaikki salaliitot paljastuu järjestään, koska ihmisluonne on mikä on”.

Nainen jatkaa: ”toimistossa on 10 ihmistä, joista yksi kertoo salaisuuden toiselle ja vannottaa, ettei saa kertoa eteenpäin”.

Menee pieni aika ja voin melko varmuudella sanoa, että henkilölle jolle asia kerrottiin, tulee tarve saada kertoa se jollekin toiselle”

“Eli miten ihmeessä luulet esimerkiksi sadan, tuhannen tai sadan tuhannen ihmisen pitävän salaisuuden?”

“Sun toimisto vertauskuva pitää kyllä paikkansa” mies myöntää jatkaen:” muistan kun avauduin eräälle pahasta olostani, niin ei siinä kauaa mennyt kun kaikki töissä tiesi.” “Eikä sillä enää ole merkitystä, mutta oli se alkuun hirveää. Osa rupesi karttelemaan, osa reagoi kuin olisin kuolemansairas ja osa taas rupesi kutsumaan sairaslomamagneetiksi”

“Ihmismieli menee kummalliseksi, kun se ei ymmärrä jotain asiaa” toteaa nainen.

Nainen jatkaa: “uskon että salaliittoteorioista on apua heille, jotka pelkää että kaikki on sattumanvaraista kaaosta. Se tuo heille jonkinlaisen takeen, että asiat on joillain hallussa, vaikka yleensä negatiivisessa tarkoituksessa. Nämä piirit ovat kuitenkin myös melko pienet ja siitä tulee tunne että kuuluu johonkin”.

“Toki ihminen saa uskoa mihin haluaa, jos se helpottaa tätä elontietä, ei se ole väärin” nainen vielä toteaa miettivästi.

“Kyllä tuossa on pointti, mietin ehkä enemmän Watergate juttua ja Julius Caesar murha tyylisiä asioita” mies myöntyy.

“Noniin Julius, starttaa auto ja ajetaan mun luo”

Nainen käskee.

Pieni déjà vu ilmiö valtaa miehen mielen, kun taas parkkeeraa auton kerrostalon eteen.

                                 6.

Saavuttuaan asuntoon he istuutuvat keittiön pöydän ääreen. Varhainen aamuaurinko valaisee jo keittiötä. 

Nainen ottaa miestä kädestä pöydän ylitse ja sanoo: kyllä me tästä selviämme, tuetaan toinen toistamme"

"Lupaat vielä että herättyämme olet edelleen tuossa sohvalla" nainen jatkaa.

Mies hymyilee lähes huomaamattomasti ja sanoo: enköhä minä siitä löydy, meillä on varmasti vielä paljon maailman menosta juteltavaa" 

____________

                           Loppusanat

Oli   mielenkiintoista kirjoittaa tätä, sanoisin demoa musiikkitermein. Sain ajatukseni oksennettua tähän, lainaten ja omin ajatuksin. Samaistun mieheen hyvin paljon ja osa tarinasta perustuu tosielämääni. Kiitos teille jotka jaksoitte lukea.

…