Kuinka musiikin harrastukseni alkoi.

En mainitse pääosin nimiä ja kerron asiat kuin ne muistan ja omasta näkökulmasta. Joka tyypille joka oli mukana, olen erittäin kiitollinen.

Taisi olla 2010 kun olin työttömänä hetken, kaivoin jostain pölyn alta line6 äänikortin ja latasin audiocityn koneelle. En mä mistään tahdeista ja tempoista mitään ymmärtänyt, mutta siihen nähden aika ok kitarajuttuja äänittelin.

Lisäilin niitä sen aikaiseen myspaceen.

Jonku ajan kuluttua yks tuttu löysi ne sieltä ja ehdotti bändin perustamista. No, perustettiin bändi, oli treenis ja kaikki, mut yksiäkään treenejä ei ollut. No, se katkesi ku kananlento.

Siitä kului jokunen viikko ja saman kaverin broidi soitti mulle ympäri päissään jostain onkireissulta.

Niitä oli kaks tyyppiä sieltä ja molemmat huusi puhelimeen vuorotellen, et makeita kitarajuttuja.

Perustetaan bändi! 

Olin että joo totta kai perustetaan. Ekan yrityksen jälkeen en uskonut enää ollenkaan.

No, puhelu loppui ja se siitä.

Mutta parin kuukauden päästä samainen kaveri soitti uudestaan, selvinpäin ja kysyi että perustetaanko se bändi?

Mietin että no, kokeillaan. Vaikken omasta mielestä enkä varmaan muidenkaan mielestä osannut soittaa.

Kyseisen kaverin autotallissa sit pidettiin joitain treenejä ja kyl se meni heti vähä omien biisien miettimiseksi, pelkästään jo siksi etten osannut kovereita.

Parin mutkan kautta sitten saatiin treenis ja bändi kasaan. 

Muistin että eräs 80-luvulla tapaamani kaveri soitti kitaraa ja jota en ollut nähnyt 20 vuoteen. Se oli seurustellut siskon likan kans ja kysyin et asuuko tyyppi siel metsämökis vielä. No asuihan se ja suuntasin sinne. Talossa oli ovi auki ja kävelin sisään. Tyyppi nukkui siel sängyssään. Potkaisin sänkyyn, tyyppi avas silmänsä ja kysyin “tuuks mun bändiin?” Heppu vastaa: “joo mut juodaan kahvit eka”

Olin basisti tuolloin, koska paskin kitaristi laitettiin bassoon. Muistan kun kitaristi ja rumpali väitteli jostain musiikin teoriasta ja ite olin ihan H moilasena. Kitaristi lopuksi totesi rumpalille, “ei tää musanteko mitään tähtitiedettä ole, Terokin soittaa bassoa, vaikka se ei edes tiedä missä bassossa on C”. En tiennyt olisko pitänyt itkeä vai nauraa.

Jossain vaiheessa rumpali vaihtui toiseen kaveriin joka istui mainiosti bändiin.

Eka keikka tuli noin 2kk bändin perustamisesta ja sinne jouduin opetella helvetillisen määrän kovereita. Edelleen en tiennyt missä bassossa oli C mut seurasin vaan mitä kitaristit duunaa. Melko suoraa ja mutkatonta se meikäläisen soitto oli.

Mut se keikka meni sen verran hyvin että kyl niitä keikkoja alkas tulla. Pääasiassa kovereita mut kyllä sinne alkas tulla omiakin biisejä mukaan.

Muutaman kerran siinä kokoonpano vaihtuikin, mut pääasiassa meitä oli se nelikko, samat jätkät.

Mutta sekin aika tuli vastaan että jotain piti muuttua. Menemättä yksityiskohtiin, jatkoimme triona ja kitaristista tuli laulaja. Bändin nimi myös vaihtui Wastelandiksi.

Oma soittaminen oli kehittynyt sen verran että kävin jo kaverinkin bändissä tuuraamassa. Tämä oli kai joskus 2014 paikkeilla. 

Omia biisejä oli enemmän koko ajan ja keikkaa tehtiin ihan ok. Positiivista oli se että koskaan ei tarvinnut kysellä keikkaa.

Treenasimme myös joka keskiviikko ja sunnuntai 18-22 kaikilla oli jonkinlainen visio et keikalle ei mennä kämmäilemään vaikka live on aina live ja kaikkea voi sattua.

Mutta musatyyli ei ollut ihan sitä mitä hain ja hyppäsin kelkasta pois, pitäen Wasteland nimen ja siirryin kitaraan

Sen jälkee oli eri kokoonpanoja, kunnes vakiintui joksikin aikaa ja setissä oli vaan yksi koveri enää, joka oli ollut mun bändiuran alusta asti. 

Nyt ekaa kertaa mainitsen nimiä, koska tää oli se The kokoonpano. Hanna, Koopee, Joel, Marko ja allekirjoittanut.

Mutta. En kai ole koskaan tyytyväinen ja se vika on ainoastaan mussa. 

Wasteland soitti viimeisen keikkansa muistaakseni 2020 mutta viimeisin biisi julkaistiin 2023.