Ajasta ikuisuuteen.
Erään projektin yhteydessä tuli tyhjättyä taloa, jossa pappa ja mummu oli siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Kummasti sitä teki mieli ottaa hattua pois kun astui tupaan. Kaikki huonekalut kertoi tarinaa eletystä elämästä ja asunto oli vanhemman ihmisen maulla sisustettu. En tiedä viiraako jotenkin päässä, mutta normaaliakin hiljaisempana kannoin tavaraa, joka sitten jatkaa matkaansa jonnekin. Tuli mieleen että jossakin vaiheessa joku tyhjää tätäkin kämppää, ennemmin tai myöhemmin. Vaikkein silloin asiasta mitään enää tiedäkään, jonkinlainen kunnioitus olisi paikallaan. Ainakin itse yritän käyttäytyä niin näissä projekteissa. Hyvin käyttäytyminen on kuoleva luonnonvara.