Ajasta ikuisuuteen.

Erään projektin yhteydessä tuli tyhjättyä taloa, jossa pappa ja mummu oli siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Kummasti sitä teki mieli ottaa hattua pois kun astui tupaan. Kaikki huonekalut kertoi tarinaa eletystä elämästä ja asunto oli vanhemman ihmisen maulla sisustettu. En tiedä viiraako jotenkin päässä, mutta normaaliakin hiljaisempana kannoin tavaraa, joka sitten jatkaa matkaansa jonnekin.

Tuli mieleen että jossakin vaiheessa joku tyhjää tätäkin kämppää, ennemmin tai myöhemmin. Vaikkein silloin asiasta mitään enää tiedäkään, jonkinlainen kunnioitus olisi paikallaan. Ainakin itse yritän käyttäytyä niin näissä projekteissa. Hyvin käyttäytyminen on kuoleva luonnonvara.

Kommentit

  1. Niin totta. Hieno teksti! Onneksi nykymaailmassakin on kuitenkin yhä hetkiä, joiden äärellä on pakko hiljentyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse oon ollut aina juoksuhauta-ateisti, eli ateisti niin kauan kunnes rohkeus pettää ja toivoo että olisi se jokin suurempi voima auttamassa. Mutta tämäkin tilanne on vienyt asioita uuteen valoon tai näkökanta aavistuksen muuttunut.

      Poista
    2. Juoksuhauta-ateisti, mahtava termi!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tarina 2 ennen kuvia

Kuinka musiikin harrastukseni alkoi.

Tarina vielä ennen kuvia.