Elämäni on novelli

Koira-aitauksen parantelua. Eihän se kaunis ole, mutta jotain täytyy olla, ettei jatkuvasti Topia tarvi hakea naapurista. Myöhempänä ajankohtana hankin kunnon verkkoelementit. Keksin vain että mistä. Ideana on että koirat pääsevät kuistille suojaan tarvittaessa ja on helppo päästää ne ulos, kun ei lähdetä pidemmälle lenkille. Etenkin Topi on tottunut olemaan ulkona, enkä ihan sohvakoiraa siitä halua. Toisaalta en välitä ihan pelkästä häkkikoirastakaan. Patu on sisäkoira enimmäkseen, mutta kuin tiedetään, aika viimeisiä sillä viedään. :( Topille tilaan ajan pallien leikkaukseen viikolla. Muuten taas Nelli ei voi olla kotona ollenkaan, ei pentuja kiitos.                               Aurinkokin näyttäytyi tänään :)

Dopi oli innoissaan lumesta ja Patukin vielä reppana yrittää. Dopi lähti vaihteeksi naapuriin, josta sen autolla hain. Jotenkin tuntuu että Patun rauhallinen luonne on rauhoittanut Dopiakin. Vaikka energiaan vieläkin vaikka muille jakaa.

Tänään taas tuli eteen tilanne, että koira on menossa lopetettavaksi. Sen takia koska omistaja ei jaksakaan pitääkään. Ei mitään erityistä syytä. Joten pitäiskö sitä koiran tai minkä tahansa muun eläimen hankintaa vähän pidempään harkita? Ei otettaisi sen takia, kun se on niin söpö pentuna tai lapsille leikkikaveriksi. Niitä koirat eivät ole. Leluja. Mutta jos sille kakaralle nyt kumminkin päätetään se koira ottaa, niin pitää muistaa että se saattaa jäädä vanhempien kontolle se hoitaminen. Sitten ollaan hävittämässä koiraa. Järjetöntä toimintaa. Harkitkaa vielä harkitsemasta päästyännekin asiaa. Myös minkä rotuinen. Luonnollisesti kaikki ei sovi lapsiperheeseen. Tästä vois kirjoittaa todella pitkästi ja seikkaperäisesti, mutta en nyt lähde siihen. Totean vain että itse otan nyt koiran noin 15min. harkitsemisajalla. Sen takia vain että joku luupää ei nyt haluakaan pitää kilttiä, kaikille ystävällistä koiraa. Kun ei jaksa. No, oli mulle aiemminkin tulossa koira, jota sain harkita kaue

Totta notta täytyy sanua, jotta tää syksy on persiistä maaseurulla. Näin sanois jurvalainen. Totuus iski taas naamaan kuin märkä rätti kun tulin kaupungista kotiin. Onnistuin tuossa hiekkatiellä ajamaan monttuun huolella ja jotain sieltä autosta hajosi, kun valtava kolina alkas kuulumaan. Pihaan tullessa totesin, että täällä pimeässä ja vesisateessa ei voi tutkia mikä autoon tuli. Minuutin seisoskeli ulkona, niin oli kuin uitettu koira. Onneksi on vara-auto, millä pääsee aamulla töihin ja jättää lauantaille vahinkojen määrittäminen. Tästä päästään siihen kaupunkilaisten monesti ihannoimaan maalaiselämään. Kesällä ja talvella täällä on ihan kiva olla, kesällä jopa mahtavaa. Mutta syksy. Kaikki tämä säkkipimeys ja märkyys, vaikkei sataisikaan. Kuraa tulee tonnitolkulla tupaan, autot on sellaisessa kurassa ettei mitään järkeä. Pihavalo kun sammuu niin ei näe yhtään mitään. Siitä on romantiikka kaukana, kun sitä sietää kuukausi toisensa jälkeen. En ihmettele jos itsemurhatilastoissa

Muutama vuosi sitten kirjoitin tälläisen avautumisen facebookissa. Seison sanojen takana edelleenkin :) Vaasa 1. maaliskuuta 2011 kello 18:43 Julkinen Kaverit Kaverit paitsi tuttavat Vain minä Mukautettu Läheiset kaverit Tainus, Länsi-Suomen Lääni, Finland -alue Näytä kaikki listat... Jurva, Länsi-Suomen Lääni, Finland -alue Perhe Vanha Vaasa, Länsi-Suomen Lääni, Finland -alue Lite här och där ystävät työkaverit Vaasan aikuiskoulutuskeskus - VAKK - Vasa vuxenutbildningscenter Elämänkoulu The Perse School Wärtsilä Kurikka -alue Ass, Krym, Ukraine -alue Hima, Uganda -alue Tero, Sogn Og Fjordane, Norway -alue Perseily elämän kiertokoulu Iloinen elämäntapatyötön Anus, Bourgogne, France -alue Siellä sun täällä Lite Här och Där Hell, Norway -alue Perse, Banskobystrický, Slovakia -alue Vaasa, Finland -alue Serial Killers Wärtsilä Tuttavat Takaisin Vaasa, kotikaupunkini. Monen olen kuullut inhoavan, enkä juuri kenenkään pitävän. Liian pieni, liian ruotsalainen, sisäänpäin lämpeä