Elämäni on novelli

Koira-aitauksen parantelua. Eihän se kaunis ole, mutta jotain täytyy olla, ettei jatkuvasti Topia tarvi hakea naapurista. Myöhempänä ajankohtana hankin kunnon verkkoelementit. Keksin vain että mistä. Ideana on että koirat pääsevät kuistille suojaan tarvittaessa ja on helppo päästää ne ulos, kun ei lähdetä pidemmälle lenkille. Etenkin Topi on tottunut olemaan ulkona, enkä ihan sohvakoiraa siitä halua. Toisaalta en välitä ihan pelkästä häkkikoirastakaan. Patu on sisäkoira enimmäkseen, mutta kuin tiedetään, aika viimeisiä sillä viedään. :( Topille tilaan ajan pallien leikkaukseen viikolla. Muuten taas Nelli ei voi olla kotona ollenkaan, ei pentuja kiitos.                               Aurinkokin näyttäytyi tänään :)

Dopi oli innoissaan lumesta ja Patukin vielä reppana yrittää. Dopi lähti vaihteeksi naapuriin, josta sen autolla hain. Jotenkin tuntuu että Patun rauhallinen luonne on rauhoittanut Dopiakin. Vaikka energiaan vieläkin vaikka muille jakaa.

Tänään taas tuli eteen tilanne, että koira on menossa lopetettavaksi. Sen takia koska omistaja ei jaksakaan pitääkään. Ei mitään erityistä syytä. Joten pitäiskö sitä koiran tai minkä tahansa muun eläimen hankintaa vähän pidempään harkita? Ei otettaisi sen takia, kun se on niin söpö pentuna tai lapsille leikkikaveriksi. Niitä koirat eivät ole. Leluja. Mutta jos sille kakaralle nyt kumminkin päätetään se koira ottaa, niin pitää muistaa että se saattaa jäädä vanhempien kontolle se hoitaminen. Sitten ollaan hävittämässä koiraa. Järjetöntä toimintaa. Harkitkaa vielä harkitsemasta päästyännekin asiaa. Myös minkä rotuinen. Luonnollisesti kaikki ei sovi lapsiperheeseen. Tästä vois kirjoittaa todella pitkästi ja seikkaperäisesti, mutta en nyt lähde siihen. Totean vain että itse otan nyt koiran noin 15min. harkitsemisajalla. Sen takia vain että joku luupää ei nyt haluakaan pitää kilttiä, kaikille ystävällistä koiraa. Kun ei jaksa. No, oli mulle aiemminkin tulossa koira, jota sain harkita kaue

Totta notta täytyy sanua, jotta tää syksy on persiistä maaseurulla. Näin sanois jurvalainen. Totuus iski taas naamaan kuin märkä rätti kun tulin kaupungista kotiin. Onnistuin tuossa hiekkatiellä ajamaan monttuun huolella ja jotain sieltä autosta hajosi, kun valtava kolina alkas kuulumaan. Pihaan tullessa totesin, että täällä pimeässä ja vesisateessa ei voi tutkia mikä autoon tuli. Minuutin seisoskeli ulkona, niin oli kuin uitettu koira. Onneksi on vara-auto, millä pääsee aamulla töihin ja jättää lauantaille vahinkojen määrittäminen. Tästä päästään siihen kaupunkilaisten monesti ihannoimaan maalaiselämään. Kesällä ja talvella täällä on ihan kiva olla, kesällä jopa mahtavaa. Mutta syksy. Kaikki tämä säkkipimeys ja märkyys, vaikkei sataisikaan. Kuraa tulee tonnitolkulla tupaan, autot on sellaisessa kurassa ettei mitään järkeä. Pihavalo kun sammuu niin ei näe yhtään mitään. Siitä on romantiikka kaukana, kun sitä sietää kuukausi toisensa jälkeen. En ihmettele jos itsemurhatilastoissa

Muutama vuosi sitten kirjoitin tälläisen avautumisen facebookissa. Seison sanojen takana edelleenkin :) Vaasa 1. maaliskuuta 2011 kello 18:43 Julkinen Kaverit Kaverit paitsi tuttavat Vain minä Mukautettu Läheiset kaverit Tainus, Länsi-Suomen Lääni, Finland -alue Näytä kaikki listat... Jurva, Länsi-Suomen Lääni, Finland -alue Perhe Vanha Vaasa, Länsi-Suomen Lääni, Finland -alue Lite här och där ystävät työkaverit Vaasan aikuiskoulutuskeskus - VAKK - Vasa vuxenutbildningscenter Elämänkoulu The Perse School Wärtsilä Kurikka -alue Ass, Krym, Ukraine -alue Hima, Uganda -alue Tero, Sogn Og Fjordane, Norway -alue Perseily elämän kiertokoulu Iloinen elämäntapatyötön Anus, Bourgogne, France -alue Siellä sun täällä Lite Här och Där Hell, Norway -alue Perse, Banskobystrický, Slovakia -alue Vaasa, Finland -alue Serial Killers Wärtsilä Tuttavat Takaisin Vaasa, kotikaupunkini. Monen olen kuullut inhoavan, enkä juuri kenenkään pitävän. Liian pieni, liian ruotsalainen, sisäänpäin lämpeä

Tottahan Patu ja Nellikin ansaitsee tulla esitellyiksi. Nelli tuli taloon, kun ostin tämän nykyisen taloni, talokaupassa mukana. Nelli oli noin 1-vuotias. Eli on nyt 13 vuotias vanhus, mutta pirteä. Vähän pläski kyllä. <3 Rotuja voi vain arvailla. Patu on koiratarhalta 2012 maaliskuussa haettu malamuutti/seefferi tms sekoitus ja 12 vuotias. Alkaa olemaan huonossa kunnossa takapää ja viimeiseen piikkiin ei ole niin kauaa enää :(   Mutta mahtava kaveri ollut tämän lyhyen aikaa. <3

Tähän mennessä tämän päivän saldo on yksi biisin raakile ja punttitreeni. Bänditreenit odottaa vuoroaan vielä ja se tietää reissua aina sunnuntaisin vaasaan. Jollakin tapaa tässä eletään jotain unelmaa, kun on saanut hyvän bändiporukan ja asiat liikahtamaan eteenpäin. Unohtamatta kaunista ja ihanaa tyttöystävää <3 Tottahan kun taiteilijasieluja laitetaan samaan koppiin, niin joskus palaa vati yhdeltä jos toiselta. Mutta pääosin loistavasti on mennyt ja joidenkin mielestä liian loistavasti. Pitää vaan muistaa että harrastuspohjalta mennään, eikä mitään elämää suurempaa. Bändin nimi oli siis Quarter To Six, tubesta voi löytyä jotain epämääräistä mölinää.

Kohtuullisen hyvät bänditreenit olivat tänään. Asiat etenee kun vaan uskoo siihen mitä tekee ja ammentaa sitä kärsivällisyyttä. Tiedän että toisissa asioissa olen erittäinkin kärsivällinen ja toisissa asioissa palaa vati heti. Kärsivällisyys olisi yksi sellainen asia jota pitäisi osata suunnata oikeisiin asioihin.  Ruuasta sananen. En yleensä makaronia syö, mutta nyt oli niin nälkä että oli pakko tehdä tillimakaronia. Hyvää oli. :)

Pakko se on kokeilla tätäkin avautumisreittiä, ynnä tekemistensä esittelyä. Katsotaan saadaanko mitään aikaan.  Kielioppivirheitä varmasti tulee, enkä kyl keksi miksi tämä tulevaisuudessa ketään kiinnostaisi. Aiheet tulee olemaan kuvaaminen, soittaminen ja autot. Lähinnä omat autot.