Pääsin siis kotiin parin viikon sairaalareissun jälkeen ja Johanna oli täällä laittanut kaiken valmiiksi ja kotiin oli hyvä tulla. Älyttömän kovat krampit vain jatkui yläkropassa ja Johannalle jouduin sanomaan, et älä mee sit paniikkiin kun mulle tulee kramppi. Soita ambulanssi vasta jos pyydän. Kramppi kesti aina noin 5 minuuttia, mut se tuntui pidemmältä ajalta. Krampin jälkeen oli ihan normaali olo, ihan kuin kramppia ei olis ollutkaan. Sen jälkeen iski muutama huimauspäivä, joka ilmeni aina kun laittoi maate. Ihan kuin juovuksis olis mennyt sänkyyn, maailma alkoi pyöriä.Yskiminen oli suoraan saatanasta ja aivastus helvetistä. molempia oikein pelkäsi.Sattui sen verran kovasti ja sattuu vähän vieläkin. Siinäpä ne päivät hiljalleen kului, kavereitä kävi ja kahvia juotiin. Mikä ei pakosta aina hyvä idea kun lepopulssi oli sellainen 80. Kävelylenkkejä tuli tehtyä, aloittaen muutamasta sadasta metristä. Ei voi sanoa että kuntoutuminen on ollut nousujohteista, jokaista hyvää päivää se