Elämäni on novelli

Toipuminen on mennyt odotettua paremmin tähän asti, mutta nyt huimaus on alannut olemaan jatkuva vieras. Pientä takapakkia on siis ilmassa. Se vie fiilistä ja tahtoo masentaa. Mut pakko yrittää katsoa eteenpäin, tuolla on pahemminkin sairaampia ihmisiä ja voi se elon tie katketa muutenkin, ei se suremalla ainakaan parane. Huomenna olis antiikkipäivä ja toivotaan että olo olis parempi. Lisätään pari kuvaa antiikista ja retrosta, jotka kohottaa ainakin omaa mieltä :)

Pääsin siis kotiin parin viikon sairaalareissun jälkeen ja Johanna oli täällä laittanut kaiken valmiiksi ja kotiin oli hyvä tulla. Älyttömän kovat krampit vain jatkui yläkropassa ja Johannalle jouduin sanomaan, et älä mee sit paniikkiin kun mulle tulee kramppi. Soita ambulanssi vasta jos pyydän. Kramppi kesti aina noin 5 minuuttia, mut se tuntui pidemmältä ajalta. Krampin jälkeen oli ihan normaali olo, ihan kuin kramppia ei olis ollutkaan. Sen jälkeen iski muutama huimauspäivä, joka ilmeni aina kun laittoi maate. Ihan kuin juovuksis olis mennyt sänkyyn, maailma alkoi pyöriä.Yskiminen oli suoraan saatanasta ja aivastus helvetistä. molempia oikein pelkäsi.Sattui sen verran kovasti ja sattuu vähän vieläkin. Siinäpä ne päivät hiljalleen kului, kavereitä kävi ja kahvia juotiin. Mikä ei pakosta aina hyvä idea kun lepopulssi oli sellainen 80. Kävelylenkkejä tuli tehtyä, aloittaen muutamasta sadasta metristä. Ei voi sanoa että kuntoutuminen on ollut nousujohteista, jokaista hyvää päivää se

Nyt on reilu 4 viikkoa kulunut aorttanläpän vaihdosta ja välillä tuntuu että tästä voisi toipua. (koputtaa puuta). Tässä siis se tarina. 1.3 istuskelen treenikämpällä ja lauleskelen ja soittelen kitaraa yömyöhään. Kotiin pitäs mennä ja junaliput tilata tampereelle. Jossain vaiheessa näin tapahtuukin ja kolmen tunnin unien jälkeen vaari vie mut seinäjoelle asemalle. Tässä vaiheessa ei jännitä vielä yhtään. 2.3 Jossain vaiheessa tulen sitten tampereelle ja suoraan sairaalalle taksilla asemalta. Siellä onkin sitten ekg:tä ja verikoetta jos minkälaista. Vihdoin pääsen huoneeseen ja nukkumaan toviksi. Sitten Mirkalta tulee viestiä että on tulossa katsomaan. Se oli kiva yllätys, mutta samalla alkas hirveä migreeni, joten ei musta hirveästi juttuseuraa ollut. Loppuillasta en muista juuri mitään, muutakuin että hoitaja sanoi leikkausvuoron olevan iltapäivällä. Ai niin, toinen juttu oli myös että leikkaava lääkäri kävi juttelemassa. Lopuksi sanoin lääkärille että älä unohda mitään